Aulikki Tikkanen
Vierailu Poema del Marissa 18.1.2018
Akvaario on ollut yleisölle avoinna kymmenen päivää. Voipa sanoa, että olimme ensimmäisten joukossa tutustumassa tuohon upeaan laitokseen. Kaksikymmentä ihmistä lähti mukaan. Joukossa myös yksi saksalainen nainen. Tilasin pienen bussin. Kun hinta bussille on sama käyttääkö sitä vain kaksi tuntia vai kahdeksan tuntia, niin sisällytin retkeen Las Palmasin kierroksenkin. Eli koko päivän kestävä turnee.
Kävin lunastamassa kaikille pääsyliput maanantaina. Siellä ei tunnettu ns. ryhmäalennusta, joten maksoimme täyden hinnan 25.00€ ja recidentit 18.00€. Ulko-ovien jälkeen lippujen tarkastus tapahtui viivakoodilaitteilla. Siitä pari metriä leveään ja kolmisen metriä korkeaan hämärään käytävään. Jo ensiaskeleilla pääsi akvaariovaltakuntaan. Lattiassa on lasia, jonka yli pitää kävellä. Kalat uiskentelevat valaistussa tilassa. Minulle nuo lasilattiat ovat yhtä kauhistus kuin ojan yli hyppääminen suolla! No, ei se lattia särkynyt. Sitten tulimme valtavan korkeaan tilaan, jossa kasvoi trooppisia puita, endeemisiä Kanarian kasveja ja tietysti kaloja akvaarioissa. Opastus ja informaatio tapahtui koko kierroksen ajan digitaalisesti. Jokaisen kohteen vieressä oli lajikuvaukset; alkuperämaa ja infoa (espanjaksi, englanniksi ja saksaksi) siitä, mitä kukin käyttää ravinnokseen. Mielenkiintoista. Mitä pidemmälle käytäviä kuljettiin, sen pimeämmiksi ne muuttuivat, vain valaistut kalojen, nilviäisten, krokotiilin, meduusojen, kilpikonnien ym:n veden - ja sen läheisyydessä elävien olentojen tilat olivat valaistuja. Myös lattioissa oli pitkin matkaa lasilaattoja, että näki myös jalkojen alla olevaan valtakuntaan.
Kierroksen jossain vaiheessa tuli vastaan ravintola. Hinnastoa ei ollut näkyvissä. Ihan uteliaisuuttani tilasin cortado largon, eli kahvin. Hinta oli suolainen 2.25€. Siinä kahvilan edessä on seinän kokoinen akvaario, jonka sisään on rakennettu läpinäkyvä matala tunneli, johon rohkeimmat sitten ryömivät ihmettelemään kalojen uiskentelua ympärillään. Käytävillä on nousuja ja laskuja, sekä mutkia. Kokolattiamatot pehmentävät askeleita ja miellyttävä klassinen musiikki soi hiljaa koko taloon tutustumisen ajan. Puolitoistatuntia meni kuin siivillä siellä ollessa. Ulostulo ei ollut aivan helppo. Opasteet ovat vihreillä nuolilla seinässä. Kun menit olettamaasi uloskäyntiä kohti, vähän matkan päässä seinässä oli nuoli, joka osoitti tulosuuntaasi. Onhan siellä ovia, joissa luki ”salida”, mutta ne ovat lukossa. Etsiessä ulospääsyä käytävän päässä on turistikauppa. Vasta kysyttyäni tietä ulos, sain tietää, että kaupan läpi on uloskäynti. Sekin iso ikkuna, jota kohti kävellessä ovet aukeavat. Opasteita siihen ei ole. Omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen, muttei viimeinen vierailu Poema del Marissa!
Matkamme jatkui kohti pienvenesatamaa, joka on yksi merkittävä asumalähiö Las Palmasissa. Ajoimme bussilla J. Blanco Torret-kadun edestakaisin. Laitureissa kellui monenlaisia veneitä: purjeveneitä, moottori-ja purjeveneitä, katamaraaneja, kalastukseen käytettäviä raskaita veneitä ym. Sieltä löytyy kaikki palvelut veneilijöille. On kaupat, ravintolat, kahvilat, klubit uima-altaineen, suihkut ja pyykinpesupaikat. Laituripaikan vuokrannut maksaa vuokran veneensä pituuden ja leveyden mukaan. Sähköstä ja veden käytöstä laskutetaan kulutuksen mukaan.
Matkamme suuntautui Vega de San Josen kautta San Juan kaupunginosaan. Sen korkeimmalla kohdalla sijaitsee Ciudad de San Juan de Dios rakennus. Se on palvelukeskus, jossa vallitsee katoliset arvot. Suomennettuna nimi olisi Jumalan Johanneksen kaupunki. Keskuksen tehtävänä on auttaa heikoimmassa asemassa olevia ja tarvitsevia. Keskukselle on ominaista sen moninaisuus ja ennen kaikkea yhteinen sosiaalinen sitoutuminen julkisten ja yksityisten laitosten kanssa. Keskus on omistettu kokonaisvaltaiselle hoidolle vammaisille, vauvasta vaariin ja heidän perheilleen. Tämän ”sairaalaryhmän” muodostaa Orden Hospitalaria de San Juan de Dios ja rinnalla veljesyhteisö sekä ammattilaiset (fysio-, työ-,ja puheterapeutit, psykopedagoginen ohjaus, erityisopettajat) ja vapaaehtoiset työntekijät. Lyhyellä pysähdyksellä keskuksessa näimme siellä suuren palmupuiston. Vähän matkan päässä oli kasvihuoneita, joissa kasvoi eri vaiheessa olevia taimia. Toisella puolella oli vammaisia töissä, kastelemassa puistopuita ja – pensaita. Ruskeat kanat kulkivat siellä vapaina työntekijöiden seassa. Näköalat olivat huikeat etelän suuntaan. Paikallisbussi nro 55 oli keskuksen edessä odottamassa aikataulunsa mukaista lähtemistä. Jos kielitaitoa riittää ja aikaa, tässä olisi vink vink toisenlaiselle vapaaehtoistyölle Las Palmasissa!
Sieltä korkealta mutkaista sik-sak-tietä pitkin alas rantaan San Cristobalin kalastajakylään. Siellä maamerkkinä on San Pedro Mártirin torni, joka sijaintinsa vuoksi tunnetaan paremmin nimellä Castillo de San Cristobal. Linna on rakennettu 1575 ja uudistettu 1600-luvun puolivälissä. Linnassa suoritettiin valvontaa merirosvoja ja valloittajia vastaan. Se toimi myös puolustuslinnakkeena aina 1800 luvun loppuun asti, kunnes se hylättiin. v. 1999 se restauroitiin asianmukaiseksi muistomerkiksi. San Cristobalissa on myös puolikaaren muotoinen valkoinen matala rakennus. Se toimii kalastajien tukikohtana ja varikkona. Sinne tuodaan aamuvarhain kalansaaliit edelleen toimitettavaksi käyttäjille. Siellä voi korjailla kalastusvälineitään ja pienimuotoinen telakkakin sieltä löytyy. Olipa siellä muutama rannalta onkija tuulessa ja vesisateessa yrittämässä saada saalista. Kahvihampaiden pakotukseenkin saimme lääkettä. Asuintalot rannan lähiössä eivät ole silmiähivelevän kauniita. Kuitenkin kaikki ovat asuttuja, kadut siistejä ja ihmiset mukavia. Useita ravintoloitakin kalastajakylästä löytyy. Arvata saattaa mikä lienee päämenujen raaka-aine. Sinne pääsee joko rantatietä pyöräillen tai kävellen. Lähelle aluetta, paikallisbussilla nro 12.
Sitten ajelimme ohi ja ali 1400-luvulla perustetun kaupunginmuurin rippeitä (Sitä hyödyntäen paikalle on rakennettu ja avattu 2016 keväällä Mata-museo), näimme myös ikiaikaista luolastoa vuorenrinteessä, joita alkuperäisasukkaat käyttivät asuntoinaan. Schamanin kaupunginosan jälkeen suunnistimme San Bernardo kaupunginosaan, johon on rakennettu toinen kaupunkia suojaava linnoitus v. 1595-1625, Castillo de San Francisko tai tuttavallisemmin Casa Mata. Sitä kutsutaan myös kuninkaan linnaksi. Rakennukset restauroitiin 1779-1780. Linnoitus toimi viimeaikaisiin päiviin asti vankilana. Nyt siellä on kyltti ulkoseinässä, jossa sen kerrotaan olevan armeijan rekrytointikeskus. Autiolta näytti. Tie kiertää linnan ympäri. Trianan ja Veguetan kaupunginosat avautuvat panoraamaksi. Myös Satama ja pohjoiset vuoret näkyvät mainiosti paikalle. Mario, bussinkuljettajamme pysäköi linnanmuurin viereen, meni ohjaamaan muuta liikennettä, jotta saimme ihastella talvikaupunkimme näköaloja ja ottaa kuvia. Pilvet olivat hävinneet ja aurinko paistoi.
Siitä matkaan lähdettyämme ajoimme sotilassairaalan ohi. Päämäärä oli Siete Palmas kaupunginosassa sijaitseva Juan Pablo II puisto. Se on 3000 m2 :n kokoinen puisto. Sieltä löytyy lintuja, mustia joutsenia, ankkoja ja mustarastaatkin näyttivät pesänrakennusaineita keräilevän. Upea vesiputous johtaa vedet lammikkoon, missä on lintujen kiva uiskennella. Suuri kiipeilyseinä ja erilaisia kunnonkohotustelineitä on lähellä pääsisäänkäyntiä. Hyvin hoidetut käytävät houkuttelevat kävelemään vaikka puiston ympäri. Lounasaika lähestyi uhkaavasti, joten puistossakäynti jäi lyhyehköksi. Matkaan lähdettyämme ajelimme suuren kongressikeskuksen ohi ja Las Palmas Areenan ohi. Katsastimme uudehkon jalkapallostadionin.( Entinenhän kävi pieneksi, joka on kaupungin keskustassa nykyään puistona). Jalkapallostadionin edessä, kadun toisella puolen on keltaiseksi maalattu korkea muuri. Niiden muurien suojassa on vanhin Las Palmasin hautausmaa. Sinne läheisyyteen on rakennettu tanatorio eli krematorio, joka ei näy kadulle. Tuhkahautaushan on Espanjassa yleistymässä.
Tamaraceiten kaupunginosa tähtäimessä jatkoimme matkaa uuteen ostoskeskukseen Alisiokseen, johon olin varannut meille tilaa puffetlounaalle. Arkisin tuossa The Wok Club ravintolassa lounas maksaa klo. 20 asti 9,95€ + juomat. Kahdeksan jälkeen 12.95€. Söimme runsaasta pöydästä mieleisiämme ruokia joko valmiiksi laitettuina tai veimme raakoja tarjolla olevia vaihtoehtoja grillattaviksi. Jälkiruokia oli suklaaputouksesta hedelmiin ja kaikkea siltä väliltä. Monelle Alisios oli vielä tuntematon paikka, joten olin varannut ruokailun jälkeen aikaa tutustua myös sen tarjontaan. Onhan siellä alakerroksessa kauppoja pilvin pimein. Koko kompleksissa riittää happi, kun taivas on kattona. Kulkuväylien kohdille on rakennettu katosta, sateelta tai paahteelta suojaamaan. Taas kertaalleen onnellisina saavuimme lähtöpisteeseen Farraya aukiolle 16.30.
