Liisa Syrjänen 7.4.2022
Vaeltamista ja patikointia
Gran Canarian moni-ilmeinen luonto kiehtoo vaeltajaa
Las Palmasin Suomi-Kerhon jäsenet ovat innokkaita vaeltajia. Vaeltajilla on oma Facebook-ryhmä Gran Canarian Wuorigorillat, jossa on ollut runsaasti kuvia hienoista tuokioista vaelluksilta ja vaelluspolkujen maisemista.
Talvikauden aikana marraskuusta maaliskuuhun vaellusretket ovat viikoittaisia, yleensä lauantaisin.
Vain viikonlopulle luvattu sateinen ilma saattaa estää vaelluksen. Viime talven
aikana, joka ei ollut paras ilmojen suhteen, retki on jouduttu perumaan kerran.
Innostuneimmat vaeltajat muodostavat kimppaporukoita myös viikolla tehtäviin
retkiin. Kerrankin tapasin kerhon naisjäseniä kokoontuneena rantapaseolla
tarkoituksena patikoida siitä Gilesin kylään ja takaisin. Ehtivät jo lounasajaksi
takaisin.
Vaellusretkien osanottajat ovat pääasiassa Suomi-Kerhon jäseniä, mutta mukaan pääsee ilman kerhon jäsenyyttäkin. Joka maanantai retkien vetäjä Eero Jääskeläinen laittaa Suomi-Kerhon ilmoitustaululle listan, johon lähtöhalukkaat kirjaavat nimensä torstaihin mennessä. Lähtö Farrayn aukiolta on yleensä klo 8 tienoilla joko vuorobussilla tai
tilausbussilla. Kuljetuksen muoto riippuu siitä, mistä vaellusreitin alku lähtee. Paluu on iltapäivisin noin klo 16 aikaan. Ehtii siinä vielä illaksi kerholle iltakahville ja musiikkia kuuntelemaan.
Ilmoituksissaan Eero kertoo reittien alku- ja loppupäät sekä lisäksi arvion reitin vaativuudesta: helppo, keskivaikea, vaativa. Samoin nousujen ja laskujen pituudet. Niillä on merkitystä siihen, kuinka vaativia reitit fyysisesti ovat. Wuorigorillojen Facebook-ryhmässä Eero ilmoittaa vaellusretkistä
samaan aikaan kuin kerhon ilmoitustaululla.
Retket ovat ”kimpparetkiä” eli niillä ei ole vastuullista järjestäjää (vaellusretket eivät ole kerhon toimintaa). Eero ilmoituksessaan myös kertoo, että kullakin osanottajalla tulee olla omat vakuutukset voimassa.
Retkien kuljetuskustannukset jaetaan retkelle osallistujien kesken (tilausbussi).
Vuorobusseilla matkustettaessa matkakulut ovat bussiliput.
Vaellusten osanottajamäärä on yleensä 20-30 henkeä. Ilmoittautumislistoja seuratessa näyttää siltä, että helpporeittisillä vaelluksilla on eniten osanottajia.
Vaeltamisen kaikkinensa, osanottajat, reitit, järjestelyt, täytyy olla mieluisaa
osanottajille, kun he retki toisensa perään haluavat olla mukana.
Kaikissa vaellusoppaissa ohjeistetaan, että yksin ei maastoon kannata lähteä vaeltamaan. Mitä vain voi sattua loukkaantumisesta sairastumiseen. Kaikissa
paikoissa korkealla vuoristossa ei myöskään välttämättä toimi matkapuhelinverkko.
Isossa ryhmässä on turvallisinta vaeltaa varsinkin, jos vaelluskokemusta ei ole tai
sitä on vähän. Suomi-Kerhon Wuorigorillat on ryhmä, jonka mukana saattaa aloittaa vaikkapa uuden harrastuksen. Suomi-Kerhon kotisivuilla www.suomi-kerho.net on Toimintaa/Wuorigorillat-osiossa Eeron kirjoitus vaeltamisesta: Gran Canarian Wuorigorillojen vaellukset. Kannattaa tutustua kirjoitukseen. Lisää Eeron tunnelmia vaeltamisesta on tulossa syksyllä Wuorigorillojen fb:ssä ja kerhon kotisivuilla.
Gran Canarialla on paljon tavalliseen vaeltamiseen ja patikoimiseen sopivia reittejä, paikasta A paikkaan B, netistäkin löytyy runsaasti reittikuvauksia. Netin reittioppaista on vaikeaa löytää itselle sopiva reitti, jollei tunne ennestään alueita ja paikkoja. Samoin on paljon ohjeita varusteista. Vähintään lenkkarit, pääasia on, että kengän pohja ei ole sileä vaan harkkoinen, ehkä vähän joustava kuten polkujuoksukengässä on. Vuoristossa polut ovat kivikkoisia ja kengällä pitää saada tukeva ote maahan. Alastuloissa varpaat ovat kovilla. Jollei kenkä ole napakasti kiinni jalassa ja jalka pääsee luistamaan kengässä, varpaiden kynsillä ei ole hyvä olla. Suositus on, että vaelluskenkä olisi yhtä numeroa
normaalia suurempi, silloin varpailla on tilaa. Sandaalit eivät ole sopivat kengät
Gran Canarian vuoristopoluille.
Muut mukaan otettavat ovat tietenkin kunnollinen reppu, johon mahtuu runsaasti juotavaa (1,5 -2 l/hlö), syötävää ja lämmintä vaatetta. Vuoristossa voi olla tuulista ja kylmää, mutta myös tosi lämmintä. Kävelysauvat ovat hyvä apuväline, osa reiteistä on niin vaativia, että sauvat ovat ehdottomat. Suomi-Kerholta voi lainata vaellusretkelle kävelysauvat, jollei satu olemaan omia sauvoja.
Ensi syksynä siis nauttimaan upeista henkeäsalpaavista maisemista mukavan
rennon porukan mukana, vaeltamiseen uhrattu päivä ei mene hukkaan. Ehkäpä
löytyy jopa uusi harrastus.
Teksti:Liisa Syrjänen
Kuvat: Raija Siekkinen ja Kaisu Lindstén