Talkootyön veteraanit:
Seppo Helva ja Sirpa Leppälä
Seppo Helva ja hänen kumppaninsa Sirpa Leppälä ovat toimineet Suomi-Kerhossa vapaaehtoistyöntekijöinä lähes yhtäjaksoisesti peräti 20 vuotta eli lähes pisimpään kaikista vapaaehtoistyöntekijöistä eli on siinä meille nuoremmille hieman mallia! Sepon ja Sirpan mukaan joku on työskennellyt yhteiseksi hyväksi vielä heitäkin pidempään, pitääpä kaivaa tämäkin henkilö esiin ja haastateltavaksi.
Työelämän molemmat ovat tehneet keittiöhommissa, Sirpa 32 vuotta Helsingin telakan henkilöstöravintolassa pääasiassa kassana ja Seppo viimeisenä työrupeamanaan 10 vuotta samassa paikassa ruoanlaittajana ennen eläköitymistään.
Tämä työpaikka ei ollutkaan mikään pikkukuppila sillä aamupalallakin kävi noin 400 henkeä ja ruokailijoita oli tuhansia. Näihin hommiin he lähtivät kello neljäksi aamulla eli huhhuh. Näyttääpä se Seppo täälläkin olevan aika aamuvirkku, seitsemältä on jo usein piisin ääressä ja aina hymy huulilla. Kokemusta on siis molemmilla jo ennestään keittiöhommista eli luonnollinen valinta oli keittiö kun heitä näihin hommiin pyydettiin!
Seppo on toiminut täällä Las Palmasissa useana vuonna keittiövastaavana ja Sirpa on ollut keittiöhommien lisäksi myös baarissa ja arpojen myyjänä tanssi-illoissa.
Kysymykseen, miksi he ryhtyivät vapaaehtoisiksi, vastaus tulee kuin yhdestä suusta: tässä hommassa tapaa ja oppii tuntemaan paljon uusia mukavia ihmisiä. Molemmat tykkäävät palvella asiakkaita eli ihmisten kanssa toimiminen on lähellä sydäntä. He eivät myöskään pysty olemaan tekemättä mitään eli aikakin kuluu paljon paremmin näitä hommia tehden. He asuvat aivan kivenheiton päässä Suomi-Kerhosta, sama asunto heillä on ollut jo kahdeksan vuotta ja tarvittaessa sieltä pääsee nopeasti keittiölle kun kutsu kuuluu.
Näyttääpä se Seppo lauantaisinkin pyörittelevän niitä krepsikääryleitä hymyssä suin....taitavat ohukaiset ja krepsitkin olla Sirpan paistamia sillä siinä hommassa hänet nähdään ainakin torstaisin kun Seppo valmistaa herkullista keittoaan.
Vapaa-aikana he tekevät normaaleja kotihommia, kerhon rientoihin he eivät jaksa enää niin usein osallistua kuin nuorempana. Kerhon retketkin ovat tuttuja menneiltä vuosilta mutta erilaisten ”vanhuuden kremppojen”, mm. selkävaivojen takia nämä harrastukset ovat jääneet vähemmälle.
Vapaaehtoistyöntekijöinä he haluavat jatkaa niin kauan kuin jaksavat. Las Palmasissa he viettävät talviaikaan nykyisin kuusi kuukautta vuodessa ja muun ajan he asuvat Raumalla. Molemmat kertovat, että kesällä heidän tulee ihan ikävä Las Palmasia ja kerhon toimintaa ja ihmisiä, niin mukavaa hommaa tämä on!
Kaikista tähän asti haastatelluista ihmisistä aistii, että he eivät tee tätä työtä ”etujen” tähden vaan aivan muista syistä. Harva tulee edes käyttäneeksi ansaittuja etujaan. Vapaa-ajan mielekäs käyttö ja ihmisten kanssa toimiminen on paljon tärkeämpää.
Säde Pystynen 3.2.2018