Retki Cactualdeaan 15.2.2019

Pitkän aurinkoisen jakson jälkeen aamulla satoi vettä suihkukuuroina. Odottelin Manun kanssa kotipysäkillä guaguata kaupungille meneväksi. Siinä vaiheessa, kun olin menossa kyytiin, tuulilasinpyyhkijä roiskautti ikkunallisen vettä päälleni. Sateenvarjo ei siinä vaiheessa ollut enää auki. Varjosta huolimatta siihen mennessä oli jo kenkäni ja jalkani kastuneet polvien alapuolelta ihan märiksi. No, nyt oli sitten pää ja takkikin märkä. Mitään ei mennyt rikki, joten matka alkakoon!

Starttasimme kaikki 15 henkilöä Farray-aukiolta klo. 10.00. Gran Canariabus oli lähettänyt meille nuoren naisen, Davín kuljettajaksemme.

Ajelimme etelän suuntaan, jonka aikana kertoilin lyhyesti Gran Canarian historiasta, saaren ihmisistä Guancheista tämänpäiväisiin. Juttelin myös saaren tavoista ja perinteistä. Tarinaa tuli myös taloudesta ja teollisuudesta. Gran Canarian runsaasta eläimistöstä ja kasvistostakin ehdin jutustella reilun tunnin matkan aikana.

Ohitimme Puerto Moganin markkinat kaukaa, eli jatkoimme matkaa Moganin kylän suuntaan. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Las Casillasin kylässä olevassa Fruteria-hallissa. Takapihalta löytyikin silmäniloa . Ihan lähellä on Los Molinos-niminen kylä eli tuulimyllyt. Siihen pysähdyimme hiukan pidemmäksi aikaa, jotta kaikki ehtivät käydä tutustumassa tuulimyllyyn ja sen ympärille rakennettuun puistoon.

Kuva1.jpg
Kuva2.jpg
Kuva3.jpg
Kuva4.jpg
Kuva5.jpg
Aasi.jpg

Kahvihampaita alkoi pakottaa, joten lähdimme kiipeämään autolla kohti El Venequeran kylää, jonka yläpuolella ihan tien laidalla on tosi kiva ravintola Las Cañadas. Siellä on heti sisäänkäynnin vieressä aitaus aasille, joka tällä kertaa oli saanut juuri ruokaa. Siellä oli papayan kuoria ja muita biojätteitä sille syötävänä ja hyvin maistui! Avotakassa paloi tuli baarin vieressä. Tuoreista appelsiineistä puristettu mehu ja kahvit maistuivat kaikille. Ravintolan yhteyteen on kerätty museoon käyttöesineitä nähtäväksi. Samoin ennenaikainen asunto on sisustettu alapuolella oleviin tiloihin. Isot kurpitsat pellolla kiinnittivät myös huomion. Kilpikonnat uiskentelivat omassa piha-altaassaan ja pari leguaania venytteli auringonpaisteessa.

Matkan jatkuessa La Aldea San Nicolasia kohden, kertoilin Aldeasta. Se on Gran Canarian läntisin kunta. Sinne on Las Palmasista matkaa 38 km. Asukkaita siellä on n. 8300. La Aldea, kuten paikalliset sitä kutsuvat, sijaitsee metsäisten vuorten ja laaksojen keskellä. Merenrantaa tälle alueelle kuuluu 33 km. Useimmat perheet työskentelevät tomaatti - ja munakoisotiloilla, joista suurin osa menee vientiin loka-huhtikuussa. Aldeassa kasvatetaan myös perunoita ja muita vihanneksia, joita kastellaan talvisateita keräävistä säiliöistä.

Matkailullakin on merkittävä osuus, ei kuitenkaan niin suuri kuin etelässä.

La Aldea San Nicolasin alueella on erilaisia luonnonsuojelualueita, joihin kuuluvat Roque Nublon maaseutupuisto, Tamadaban luonnonpuisto, Inauguan luonnonpuisto ja Güi-Güin erityinen luonnonsuojelualue, jonka mustahiekkaiset rannat ovat kiehtoneet kävijöitä.

Guanchien perinteiseen perustuva fiesta, Fiesta del Charco, on ainutlaatuinen ja on yksi tärkeimmistä juhlallisista tapahtumista, mitä Canarialla vietetään. Sen ajankohta on syyskuun 11. Silloin kaikilta saarilta ja Canarian kaikista kunnista ihmiset tulevat jo aamusta eväineen odottamaan, että klo. 17.00 saa syöksyä täysissä pukeissa käsin kalastamaan ”Lisaa”. Aborigeenien kalastustekniikka, joka tunnetaan nimellä embarbascada. Suurimman kalansaaliin saaneet palkitaan.

La Aldean luonto on ihmeellinen, vaikka alue on vähäsateinen ja lämpötilat ovat korkeahkot ympäri vuoden. Sieltä löytyy monipuolinen kasvisto, eläimistö ja linnusto.

Cactualdea

Netissä kerrotaan, että se on euroopan suurin kaktuspuisto. Tienvarsimainoksessa espanjaksi, englanniksi ja saksaksi sen sanotaan olevan MAAILMAN suurin.

Sisäänpääsymaksu puistoon on 6.50€, ryhmille 5.00€. Heti portilla oli vastaanottamassa ankat poikasineen. Kivilaattoihin maalatut vihreät nuolet opastivat kulkusuuntaa. Alkupäähän on rakennettu ammoisen aikainen luolakeittiö, tippukivet luolassa oli lähivalaistu. Kasveista helmikuun aikana kukkivat ainakin rahapuut, keltaiset ja oranssit Aloet, anopinjakkarat aloittelivat kukkimistaan. Eriväriset bougainvilleat huoltoteiden varsilla olivat näyttäviä. Hyvin eksoottisia puita oli myös istutettuina puistoon esim. australialainen ”Kurajong” (brachychiton populneus) tai meksikolainen lehdetön, täydessä kukassa oleva ”Bombax” (ellipticum (H.B.K.) Dug.Bombacaceae).

Kurajong

Bombax

Bombax

Kuva9.jpg
Kuva10.jpg
Kuva11.jpg

Nälkääkään emme joutuneet näkemään, kun alueen ravintolaan loihdittiin meille kolmen ruokalajin lounas: linssimuhennos, leipää, juustoa ja oliiveja, lihaa tai kalaa grillattuna keitettyjen perunoiden kanssa. Juomaksi sai ottaa puna-tai valkoviiniä, vettä, olutta tai mehua. Kuvassa omistaja tarjoilee kauden hedelmiä; papaijaa, kaktushedelmää ja banaania suklaakastikkeella. Lounaan hinta oli 12.00€/henkilö.

Kuva12.jpg

Sieltä palasimme samaa reittiä uudelle tielle. Sinnehän on reilu vuosi sitten avattu yli 3 km pitkä tunneli. Melkein neitsytmatkalla. Ei sitä hyvää tietä montaa kilometriä vielä ollut. Lisää on kuitenkin tulossa. Ovat saaneet EU-rahoitusta 233 miljoonaa euroa tien jatkamiseksi. On kyllä syytäkin. Vanha tie on vaarallinen, mutkainen ja kapea. Siellä ne tomaatti-ja munakoisorekat lasteineen täyttävät tien. Muutenkin reitti on hyvin vilkas matkailijoineen.

 

Matkalla vielä kerroin legendaa Tipicanasta ja parit uudet vitsit loppumatkantekoa ilahduttamaan.

 

Onnistunut matka. Tyytyväiset seikkailijat.

Teksti ja kuvat: Aulikki Tikkanen

  • Facebook Social Icon
  • Google+ Social Icon

© 2017  Suomi-Kerho Club Finlandia                Las Palmas de Gran Canaria