4.12.2019

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä

Olen saanut olla mukana kutsunnoissa useamman kerran. Mitä ihmettä nuorille voi sanoa täti-ihminen, joka ei itse ole armeijaa käynyt… Otin mukaani isäni sotilaspassin. Ainakin voisin kertoa, missä isäni oli taistellut.

Pojat näyttivät kovin nuorilta: pipoja päässä, urheilijoita, tatuointeja, lävistyksiä, epävarmuutta, joku oli unohtanut tulla. Elämä on. Isäni oli saman ikäisenä eturintamassa Kannaksella. Hänkin näytti noin nuorelta ja avuttomalta. Vuosikymmenien jälkeen isä joskus valitti unissaan. Aamulla kysyin: ”Ottiko yöllä rinnasta?” ”Ei, hiippalakkeja tuli niin perkeleesti”, kuului vastaus. Eipä sieltä tainnut kukaan kovin ehyenä takaisin tulla. Hän oli joutunut aikuistumaan kovin nopeasti.

Minulla on veteraani ystävä, joka 80-kymppisenä hiihti ladulla kepeästi ohi. Taisipa ajatella: ”Oi lyyli, mikä tyyli, siinä pappi pungertaa”. Pappa kävi lukiolla, oppitunneilla, kertomassa elämästään ja oli sitä mieltä, että ihminen jaksaa kevyesti hiihtää 25 km täysissä varusteissa vielä senkin jälkeen, kun on kuoleman väsynyt. Jos et hiihdä, menee henki.

Nyt tämä veteraani lähentelee sataa vuotta. Syksyllä teimme musiikkipitoisen esityksen hänen rintamalle lähdöstään ja sota-ajan elämästä. Esityksen seurauksena hän alkoi kutsua minua äiteeksi. ”Kuules äitee, minä olen jo niin vanha, ettei oikein ole sellaista juttuseuraa, joka ymmärtäisi, mistä puhun. Minä alan olla liian vanha tähän maailmaan.” Hänet on kasvatettu ensin palvelemaan vanhempia, kyläyhteisöä ja maata, ei kysymään, mitä minä tästä saan ja hyödyn.

Kutsuntojen pojilla ja tytöillä taas on elämä edessä ja aikuistuminen eikä aikuisena ole aina mukavaa. Joutuu luopumaan lapsen oikeuksista, kantamaan vastuun itsestä ja muista; joutuu luopumaankin toisten hyväksi. Jokainen sukupolvi kasvaa tehtäviensä mittaiseksi. Sukupolvet elävät hetken rinnakkain ja jättävät henkisen perintönsä seuraavalle. Vapaus tuo tullessaan vastuun toisten hyvinvoinnista, yhteisestä hyvästä. Suomalainen vapaus on raivannut pellot ja uurastanut tehtaissa. Ihmiskunnan myrskyt ovat koskettaneet myös meitä ja selvitty on. Kotimaa on kaunis, hyvä maa.

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä nousevat mieleen laulun sanat: ”Niin runsasta leipää syömme, niin runsaat on lähteet maan. On siunattu jälkiä työmme. Kaikesta hyvä on kiittää!”

Helena

  • Facebook Social Icon
  • Google+ Social Icon

© 2017  Suomi-Kerho Club Finlandia                Las Palmas de Gran Canaria