16.1.2020
Pikkupappilan ikkunasta
Nuorena harjoittelin kotisairaanhoidossa Helsingissä. Joka viikko muuan vanha rouva kysyi, missä olen syntynyt. Suomussalmella vastasin, johon hän: ”Suomussalmi, surun salmi, tervan, pettuleivän maa. Voi, voi, lapsi rukka.” Pitäjä taisi olla mummolle kaiken kurjuuden kehto, minulle mäntyjen, vapaiden vesien ja jylhien korpien maa.
Syntymäpitäjässäni törmäsin juttuihin torakoista. Jos talo paloi ja torakoille laittoi ikkunasta laudan ulos, ne kipittävät palavasta talosta siltaa pitkin vapauteen. Kuulin juttuja, miten ”ennen vanhaan” torakat kertoivat köyhyydestä ja epäpuhtaudesta. Kanarialla näen lapsille suunnattuja mainoksia iloisista torakkaveijareista muropaketin kyljessä, ei merkkiäkään epäpuhtaudesta.
Suomen televisiossa törmäsin juttuihin torakoista, jotka selviävät ydinsodasta ja pelastavat maailman nälänhädästä. Minullekin syötetään aikanaan vanhainkodissa torakkamuhennosta ja sirkkasoppaa. En ole ilahtunut asiasta. Minulla taitaa olla asenneongelma suhteessa torakoihin.
Torakat ovat uteliaita, seurallisia ja herkkusuita. Isot torakat köpöttelevät pitkin katuja viikset heiluen, mutta auta armias sitä aamua, kun olin juonut kahvin ja putsasin suodatinsysteemiä. Siellähän pötkötti valtava torakka. Kuollut. Olin myrkyttänyt sen kahvilla ja juonut torakkakahvia. Ajattelin, etten tule ikinä saarelle.
Saarella olen taas ja vain yhden torakan olen koko talvena kodissani nähnyt. Iso torakka oli eksynyt kotiini ja ihmetteli, mikä jättiläinen täällä yöllä valoja sytyttelee. Minä ja torakka leikimme hetken piilosilla, kunnes julmasti kaadoin sen niskaan myrkkyä. Pistin torakan pulloon, ulko-oven taa, ettei varmasti kömmi takaisin. Moppasin keskellä yötä lattiat. Tätä voi jo sanoa primitiivireaktioksi!
”Älä lyö lyödyn mieltä, särje särjetyn sydäntä”, kirjoittaa Eeva Kilpi. Ajatus on minusta ihana. Osaisipa ihmisenä elää juuri noin. Suhteessa torakoihin olen epäonnistunut täysin. Samaa ilmaa torakkakin hengittää kuin me kaikki… vai… kai torakatkin hengittävät. Hankala on kuolleelta torakalta anteeksi pyytää. Matka jatkukoon kohti seuraavia torakkaseikkailuja.
Helena