Aikku Myöhänen 27.11.2019
Pikkujoulutkin on taas kerran juhlittu
Joulun ja juhannuksen väli on vanhan sanonnan mukaan olematon. Kyllä se on edelleen totisinta totta. Vielä oli päivänkakkaran hitusia hiuksissa, kun jo piti tonttulakkia päähän sovitella.
Kun astuin kerhon ovesta sisälle tuntia ennen h-hetkeä, vastassa oli mitä tunnelmallisin juhlasali. Pöydän valkoiset liinat hohtivat sileinä, kantaen upean juhlakattauksen. Viinipullojen kyljet kyynelehtivät kauniisti. Jari ja Heli olivat taiteilleet tyylikkäät joulumenu kortit joka pöytään. Keittiöstä tulvahtivat herkulliset tuoksut. Aivan huikean työn näiden herkkujen eteen olivat Paavo Pellikan ja Riitta Eskelinin rinnalla tehneet seuraavat uskolliset talkoolaiset. Raili Aarnio, Ritva Kouttu-Koskinen, Ellu Riipinen, Tuula Lindholm, Juha Korhonen, Liisa Syrjänen, Seidi Häikiö ja Halla Kuuluvainen. He olivat käyttäneet omaa aikaansa meitä ilahduttaakseen, perjantaina 6 tuntia ja lauantaina 8-12 tuntia. Mistä saamme jatkossa näin upeasti talkootyöhönsä suhtautuvia?

Seidi ja Juha
Iloisien ilmeiden ihmisiä tulvi sisälle tuvan täydeltä. Seidin ja Immun baarista tarjoiltiin maittava alkuglögi. Jokainen löysi oman numeroidun pöytänsä. Numerointi siksi, että suoritimme arvonnan missä järjestyksessä pääsimme perinteisiä jouluherkkuja notkuvat pöydän ääreen. Kun jokainen oli kahvin ja pullean lasin vaiheessa, estradille astui meidän kaikkien ihailema Ahti Jokinen. Hän hallitsee lausunnan salat. Aivan hengästyttävällä vauhdilla hän lausui yhden runoistaan. Ja aivan uskomatonta miten hän muistaa kaiken lausumansa ulkomuistista.
Tämän huikean session jälkeen saimme lavalle ihka oikean prinsessan. Hän oli tangoprinsessa Virpi Piippo. Mutta eipä tämä upeääninen donna olisi pärjännyt ilman meidän tekniikkataituriamme Frediä, joka on aina uskollisesti meidän ohjelmallisten iltojemme tuki ja turva.

Virpi sai tanssilattian liekehtimään. Mitä hehkeitä taivutuksia ja väristyksiä näimmekään siellä.



Ilta oli tulvillaan naurua ja iloista yhdessäoloa. Ja myös odotusta isoon jouluun. Ehkäpä joulupukki saa luotsattua rekensä kerholle, kera uuden Petterinsä.
Teksti: Aikku Myöhänen
Kuvat: Leo Lyytikkä