Tutustuttiin Latviaan ja Liettuaan kesällä 2018
Aurinkoa ja lämpöä riitti joka päivälle kun parikymmentä suomikerholaista tutustui kiertomatkalla Latviaan ja Liettuaan 8.-11. elokuuta 2018. Matkan ideoijana ja johtajana oli tuttuun tapaan Rainer Kaskela ja pääoppaana Jaanika Kullerkupp sekä Jalo Loma -matkatoimiston toimitusjohtaja Rainer Veges ja Anne-Ruth Laine.
Retkibussiamme kuljetti Nordmuns, jolle kertyikin ajettavaa päälle 900 kilometriä reissun aikana. Ulkosalla lämpötila lähenteli jatkuvasti 30 astetta joten bussin ilmastointi tuli tosi tarpeeseen. Mutta mikäpä oli istuessa viileässä pehmeällä penkillä ja kuunnella Jaanikan monipuolista Baltian maiden esittelyä. Baltian historia, suuret mullistukset, maiden yhteiset kohtalot ja eroavaisuudet sekä nykypäivän tilanne aukenivat entistä paremmin matkan aikana.
Mutta matkaan! ¡Venga, vamos!
Lentokentältä suunnattiin keskiviikkoaamuna retkibussilla suoraan länteen Riian naapuriin, Jūrmalan kuuluisaan kylpyläkaupunkiin. Matkalla pysähdyttiin Kemerin luontopuistoon. Sinne on pystytetty muistomerkki suomalaisten jääkärien muistolle, jotka osallistuivat niillä seuduilla Latvian itsenäisyystaisteluihin 1916-17.
Jūrmala on Baltian ehkä kuuluisin rantalomakohde, joka toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin on yksi Pohjois-Euroopan vilkkaimpia lomapaikkoja. Pitkä hienohiekkainen ranta, runsaat harrastus- ja ajanvietemahdollisuudet, monipuoliset ravintolat, terassit ja kesäinen lomailutunnelma ovat melko vastustamaton yhdistelmä.
Pegasa Pilsin ravintolassa nautittiin retken ensimmäinen lounas.
Jūrmalassa riitti lounaan sulattamiseksi kävelykatuja pikku kauppoineen ja terasseineen.
Senhän me tiedämme jo ennestään, että virolaiset pitävät suomalaisia hieman "hitaina". Nyt tuli Jaanikalta sellainen lisätieto, että latvialaiset vastaavasti liittävät hitauden virolaisiin ja liettualaiset latvialaisiin. Eli hitausominaisuus kasvaa pohjoiseen mennessä. Tässä olisi tieteellä selvitettävää. Johtuuko hitauden kasvu esimerkiksi ilmasto-olosuhteiden viilenemisestä pohjoiseen mennessä?
Jossain vaiheessa iltapäivällä matkattiin parikymmentä kilometriä itään, Riikaan, ja majoituttiin hotelli Romaan. Päiväunia ei otettu vaan lähdettiin Jaanikan mukana tutustumaan pikaiseti lähiympäristöön. Tässä pari tuokiokuvaa.
Tuomiokirkon aukio tarjosi hienon näyn: 142 kaksimetristä lasikuitukarhua oli valloittanut suuren osan aukiosta.
Kyseessä on jokakesäinen taidenäyttelytapahtuma United Buddy Bears joka kiertää vuorovuosina YK:n jäsenmaiden pääkaupungeissa. Ensimmäinen tapahtuma oli Berliinissä 2002, Helsingissä se oli vuonna 2010 ja nyt siis Riiassa. Kukin maa on edustettuna omalla karhullaan ja oman taiteilijan koristelemana. Suomen karhu on kuvassa keskellä. Näyttelyn teemana on Käsi kädessä – Taidetta suvaitsevaisuuden puolesta ja sen avulla kerätään varoja Unifecille ja lastensuojelujärjestöille. Kesäkuuhun 2018 mennessä tapahtuma oli tuottanut jo 2.3 miljoonaa euroa.
Raatihuoneen torilla kohoaa koristeellinen Mustapäiden talo. Tämä gotiikkaa edustava rakennus rakennettiin alun perin 1300-luvun alkupuoliskolla Riian suurelle killalle. Se kuitenkin päätyi saksalaisten kauppiaiden järjestön, Mustapäiden killan, käyttöön 1400-luvulla. Se kärsi suuria vaurioita toisessa maailmansodassa ja vuonna 1948 neuvostomiehittäjät purkivat rakennuksen kokonaan. Se kuitenkin rakennettiin uudelleen 1990-luvulla Riian kaupungin 800-vuotisjuhliin.
Duo Hiljaset (Maija Pylkkänen ja Esko Hiljanen) viihdyttivät musiikilla illallisen jälkeen. Yhteislaulukin sujui.
Torstaina matka jatkui Liepājan kautta Liettuan puolelle ja siellä Klaipėdan satamakaupunkiin josta lautalla siirryttiin Kuurinkynnäkselle.
Valtavista hiekkadyyneistään tunnettu Kuurinkynnäs on suosittu rantalomapaikka. Kynnäksellä oleva 1000 asukkaan entinen kalastajakylä Nida on nykyisin viehättävä kesäkaupunki, joka vetää lomalaisia puoleensa niin Baltiasta kuin muualtakin Euroopasta.
Hienohiekkainen kynnäs jatkuu Nidan jälkeen vielä pitkälle Venäjälle kuuluvan Kaliningradin puolelle. Kynnäksen pituus on lähes 100 kilometriä ja sen leveys vaihtelee 300 metristä muutamaan kilometriin.
Tämän pidemmäksi ei ilman viisumia pääse. Taustalla Venäjä ja Kaliningrad.
Retkeläiset yhteiskuvassa Nidan näköalapaikalla. Eturivissä oikealla Jaanika ja Normunds.
Takaisin Klaipėdaan palattiin vasta myöhään illalla majoittumaan. Bussiajelua oli kertynyt päälle 300 kilometriä ja päivä alkoi olla pulkassa.
Perjantaina matka kaartui takaisin Latvian suuntaan halki Liettuan pelto- ja metsämaisemien. Tämänpäiväisenä tutustumiskohteena oli Šiauliain kaupungin lähellä oleva Ristimäki, joka on liettualaisille tärkeä uskonnollinen kohde ja suosittu nähtävyys.
Ensimmäiset ristit tuotiin alueelle sen jälkeen, kun puolalaiset ja liettualaiset olivat epäonnistuneesti kapinoineet Venäjän keisarikuntaa vastaan kansannousussa vuonna 1831. Lisää ristejä nousi toisen kapinan jälkeen 1863. Risteillä oli symbolinen merkitys kansannousun yhteydessä kadonneiden henkilöiden perheille.
Neuvostoliiton aikana vuosien 1961 ja 1984 välillä ristit tuhottiin neljä kertaa maansiirtotraktoreilla. Liettualaiset harjoittivat väkivallatonta vastarintaa neuvostomiehitystä vastaan tuomalla tuhottujen ristien tilalle uusia. 1961 tuhottiin 5000 ristiä, 1975 tuhottiin 1 200 ristiä. Ristejä pystytettiin kuitenkin aina uudelleen.
Ristien määrä on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Liettuan alkaessa itsenäistyä 1990 oli kukkulalla 55 tuhatta ristiä. Uuden itsenäisyyden alkuaikoina, 7. syyskuuta 1993, paavi Johannes Paavali II vieraili kukkulalla. Nykyään ristejä on alueella yli sata tuhatta, ja uuden ristin saa vapaasti pystyttää. Ristien lisäksi kukkulalla on esimerkiksi suuria krusifikseja ja Neitsyt Marian patsaita.
Ristimäeltä jatkettiin matkaa ruokapaikkaan, Tripadvisorinkin suosittelemaan Plugo Broliai -ravintolaan, jonka pihassa oli komea puuhevonen kärryineen. Meille oli luvassa liettualaista perunasta tehtyä paikallista cepelinas-nimistä herkkua. Se on lihalla tai jauhelihalla täytetty zeppelinin muotoinen perunamassamöykky eli myky jonka päälle tuli sianihrakastiketta joka sisälsi sipulia ja pieniä läskinpaloja. Normaaliannokseen kuuluu kaksi cepelinasta mutta meille tarjoiltiin huomaavaisesti vain yhdet.
Ruoasta puheenollen, Latvian puolella jäi mieleen auksta zupa. Tämä kylmä keitto on kesäisin Latvian kansallisruokaa. Ensi silmäyksellä se näyttää sulaneelta mansikkajäätelöltä. Se on kuitenkin herkullinen kesäkeitto, jonka pohjana on latvialainen piimä eli kefiiri. Vaaleanpunainen väri tulee keitetyn punajuuren suikaleista. Lisäksi siihen laitetaan maun mukaan hapankermaa, tuoretta kurkkua, sipulinvarsia, tilliä ja muita vihanneksia. Koristeena voi olla munanlohkoja. Tätä suositellaan myös mainiona krapularuokana.
Bussimatkaa oli tällekin päivälle kertynyt päälle 300 kilometriä kun illan suussa majoituttiin Riian vanhassa kaupungissa Monte Kristo -hotelliin. Loppuiltana oli sitten mahdollisuus tutustua omin päin vilkkaaseen vanhaan kaupunkiin.
Lauantaina ehdittiin vielä tehdä Jaanikan opastamana pieni kierros kaupungilla tutustumassa jugend-tyylin arkkitehtuuriin, jolla oli yhteydet myös samanaikaiseen suomalaiseen 1800-1900-lukujen vaihteen arkkitehtuuriin. Riian jugendissa (art nouveau) näkyy varsinkin Mihail Eizenšteinin (1867-1921) käden jälki.
Sitten olikin aika hyvästellä ja kiittää Jaanikaa ja lähteä Jalo Lomat -Rainerin kanssa kohti viimeistä lounaspaikkaa ja lentokenttää. Taivas oli pikkuhiljaa peittymässä pilviin ja retken ensimmäiset sadepisarat ripeksivät bussin tuulilasiin. Tarkka ajoitus Rainereilta!
Seppo Kiiliäinen 15.8.2018