15.12.2019
Hyvää Joulua!
Las Arenasin kauppakeskuksen edessä on joulukuusi seisonut jo loka-marraskuusta lähtien ja kaupan sisällä on valtava seimiasetelma. Canterasin rantaan ovat hiekkataiteilijat tehneet valtavan jouluevankeliumin. Ravintolat ovat ovat asettaneet jouluseimen esille, eikä kukaan näytä pahoittavan mieltään moisesta uskonnollisesta menosta. Minäkin olen rakentanut pienen jouluasetelman pöydälle ja pari tonttua seistä töröttää paikallaan.
Osataan täällä ottaa kaupallisesta joulustakin kaikki irti. Kauppakeskuksissa tarvitsee korvatulpat. Ihmisiä parveilee joka paikassa ja ahdistaa. Ymmärrän heitä, jotka haluavat irtisanoutua koko joulusta. Itse olen jouluihminen, vaikka ostosmaniaa vierastankin. Joululta odotetaan niin paljon: jouluruokia, -lahjoja, perhejoulua, tunteita ja tunnelmaa. Naistenlehdet ovat pullollaan sitä oikeaa joulua. Epäilen juuri ”sitä oikeaa joulua”, saattaa mennä riitelyksi koko joulu. Entäpä, kun viettää yksin joulun. Pitäisikö tässä olla orpo ja onneton.
Jouluun satsataan niin mahdottomasti…pari päivää ja kaikki on ohi. Tosin muuan kainuulaismummo sanoi: ”Se on köyhä ihminen, joka ei enkelitaivaan virttä suostu laulamaan juhannuksena.” Voi olla, en tiedä. Virsi laulettiin juhannusseuroissa. Mummon lausahdus taisi sisältää totuuden siemenen. Jos joulu on vapautuksen ja rauhan juhla, niin joulun jälkeen alkaa varsinainen joulun työ. ”Kun enkelten ääni on hiljennyt, tähti sammunut taivaalta ja paimenet taas kaitsemassa lampaitaan, alkaa joulun työ: parantaa särkyneet, ruokkia nälkäiset, vapauttaa vangitut, yhdistää kansat, tuoda rauha ihmisten keskuuteen, antaa sydämen soida…” Siinäpä riittää toimintaa muutamalle sukupolvelle.
Viettäessäni ensimmäistä joulua saarella pelkäsin, jos joulu ei tunnukaan miltään täällä etelässä eikä tule joulumieli. Jouluaamuna kävelin laskuveden aikaan hiekkarannalla, paljaat varpaat ja meren aallot, ei ihmisiä, avara taivas. Ihan huomaamatta joulu hiipi sydämeen ja hellä mieli.
Hyvää Joulua ihmiset!
Helena