Hannu Vesa 15.1.2018
Espanja tänään - España hoy
Nykyään Espanja on perustuslaillinen kuningaskunta. Vuoden 1978 perustuslailla kuninkaan valtaoikeuksia on rajoitettu voimakkaasti. Kansaa edustaa kaksikamarinen Cortez, joka säätää lait ja joka valitsee toimeenpanovaltaa käyttävän hallituksen. Vallan painopiste on Cortezin alahuoneella, joka valitaan suorilla ja yleisillä vaaleilla. Parlamentaarisesti hallittu maa Espanja on ollut jo vuodesta 1812. Mutta oikeasta demokratiasta voitanee puhua vasta toisen Tasavallan perustamisesta vuonna 1931 lähtien. Ja sekin päättyi Fransisco Francon upseeritovereineen vuonna 1936 aloittamaan sisällissotaan. Jonka seurauksena maahan pystytettiin fasistinen diktatuuri. Sen vuoden 1978 perustuslaki päätti.
Espanja on kovin erilainen demokratia kuin Suomi. Sen historia ja sosiaali-maantieteellinen rakenne muistuttaa enemmän Suomen naapurimaa Venäjää: Maa on jossain mielessä vieläkin kokoelma erilaisia pikkuvaltioita ja kansallisuuksia, jotka eivät ole kasvaneet yhteen. Vuoden 1812 perustuslaissa maasta puhuttiin ”Espanjoina”. Vasta lyhytaikaisen ensimmäisen Tasavallan perustuslaissa vuodelta 1874 maasta oli tullut Espanja. Sitä pitivät kasassa aina keskiajan lopulta asti ns. ”reconquistaa” johtanut Kastilian kuningaskunta ja tiukan vanhoillinen tulkinta katolisesta uskosta. Oma synkkä roolinsa oli kansaa terrorisoineella ja uskonpuhdistuksen vastaista lähetystyötä tehneellä inkvisitiolla.
Tämän päivän poliittisessa sielunmaisemassa heijastuu Espanjan uudempi historia. Maan suurin ja hallituspuolue Partido Popular (kansanpuolue) on 1990-luvulla silloiset keskustalaiset porvaripuolueet syrjäyttänyt oikeistopuolue. Sen arkkitehtejä olivat eräät Francon hallinnon aikaiset vaikuttajat. Kuitenkin pääurakan Espanjan demokratisoinnissa ja nykyaikaistamisessa on tehnyt vuonna 1982 alkaneella ja pitkään jatkuneella hallituskaudellaan suurin oppositiopuolue PSOE (sosialistit/sosialidemokraatit): Me suomalaiset Espanjan kävijät olemme esim. voineet omakohtaisesti tutustua maan korkeatasoiseen kansanterveysjärjestelmään.
PSOE perustettiin varsin vähin äänin 1879 mutta kasvoi asteittain rinnan ”työväentaloliikkeen” ja ammattiliitto UGT:n kanssa lopulta toisen Tasavallan johtavaksi poliittiseksi voimaksi.
Vuoden 2008 pankkikriisi järkytti syvästi Espanjaa, joka jo valmiiksi kärsi pitkään jatkuneesta joukkotyöttömyydestä. Työttömät, kodeistaan häädetyt ja ilman tulevaisuuden näköalaa eläneet nuoret ilmestyivät kaduille. Syntyi ulkoparlamentaarinen painostusliike ”Indignados”. Sen radikaalimpi osa järjestäytyi puolueeksi nimeltä PODEMOS (Yes, we can), joka monessakin mielessä edustaa Espanjan poliittisessa historiassa tärkeää anarkismia. Anarkistit, jotka olivat paitsi sosialisteja/kommunisteja, olivat ennenkaikkea kaiken valtiollisen pakkovallan ja vallan keskityksen vastustajia. Joulukuun 2015 vaaleissa PODEMOS nousi kannatusluvuissa lähelle PSOE:tä. Ja ennenkaikkea Kataloniaa tukialueenaan pitänyt toinen protestipuolue Ciudadanos (kansalaiset) sai myös merkittävän kannatuksen. Niin että PP:llä on tämän jälkeen ollut vähemmistöhallitus, joka on nojautunut useimmiten porvarillis-liberaalisen Ciudadanoksen tukeen.
Tänä talvena uutisotsikoissa on ollut ennenkaikkea Katalonia. Katalonia on eräs vuoden 1978 perustulain mainitsemista itsehallintoalueista ”autonomioista”. Itse asiassa koko Espanja on jonkinmoinen liittovaltio, joka koostuu 17 autonomiasta. PP:n johtaman keskushallituksen määräämissä alueparlamentin vaaleissa joulukuussa 2017 itsenäisyysmieliset puolueet saivat toistamiseen enemmistön. Vaikka Ciudadanos – itsenäisyyttänyyttä vastustanut puolue – saikin suurimman yksittäisen puoluekannatuksen.
Kanarian Saaretkin ovat yksi autonomioista. Mutta Katalonialla on pitkä oma ja omalaatuisensa historia. Lähtökohdiltaan se oli osa myöhemmin Etelä-Ranskan muodostanutta Oksitaniaa. Ja sen kieli ”katalaani” on lähellä ”oksitaniaa”. Kuitenkin Barcelonasta, Katalonian pääkaupungista, muodostui Espanjan talouden keskus, joka kautta aikojen on vetänyt puoleensa väkeä muualta Espanjasta ja koko suuresta latinalaisesta siirtomaaimperiumista. Ja viime aikoina Pohjois-Afrikasta, jonne Espanja valapattoisesti karkoitti 1500-luvun alussa maan silloisen muslimiväestön. Niinpä tänä päivänä maassa puhutaankin Katalonian itsenäistymispyrkimysten ohessa myös entisen siirtomaa”imperiumin vastaiskusta”!
Tämä on tiivistelmä Hannu Vesan 15. tammikuuta 2018 Las Palmasin Suomi-Kerhon keskustelupiirin käynnistävässä kokouksessa pitämästä alustuksesta.