Golfia 2017-18
Finnish Open 26.3. ja 28.3. Las Palmerasissa
Järvisen Timolla oli/on tarpeeksi energiaa järjestää yllämainittu Golf Club Las Palmerasissa. Kilpailu on kaksipäiväinen 26.3 ja 28.3 ja varsinkin jälkimmäisenä päivänä on kannustus joukot tervetulleita. Kilpailu - siis jälkimmäisenä päiväna - päättyy paikalliselle 19-väylälle.

Ilma ei ollut aivan paras maanantaina kun kolmantena ryhmänä lähdimme Eijan ja Hannun kanssa peliin hieman yli klo 12.00.
Lähdin ensimmäisenä ja eka lyönti osui hieman pallon kylkeen ja se lensikin sitten reippaasti ja katosi kaktusten joukkoon. Toinen väylä sujuikin hieman paremmin enkä menettänyt sillä yhtään palloa. Kolmatta väylää pelatessa edellä oleva joukkue puhkesi karmeaan huutoon. Kädet huitoivat ja osoittelivat Pertsaa. HOLE IN ONE neljännellä reiällä. Siis mikä tuuri. Kaikeksi onneksi 19-reikä oli suljettu.
Ihan ilmaiseksi Pertsaa ei kuitenkaan päästetty sillä Farraylla Hannu ja minä nautimme maittavat huurteiset holari-miehen piikkiin.
Kaikki 17 pelaajaa pääsivät kentän läpi ja joillakin oli vielä energiaa kävellä takaisin kaupunkiin. Itse en pääse toisen päivän kilpailuihin sillä petankki-puolen edustustehtävät vievät beachille hotelli Cristinan eteen klo 15.00 jolloin jaetaan kauden palkinnot.
Jeddy
1.1.2018: Kerralla reikään
Maryn onnenpäivä: Hoya en uno. Pelikavereina: Pekka, Renate, Manu ja Aulikki




Golfia 2017
Hole in One Timo Järvinen 31.1.2017


Seppo Anttila 12.4.2017
Vika golf-juttu tältä kaudelta Las Palmasista
No maanantaina meitä piti lähteä 3 pelaajaa siinä klo 10 Las Palmerasiin golffailemaan. Pari ehtikin jo peruuttamaan, jote puhuin meidän Sinikan ympäri. Bussilla perille ja uhrattiin 2 € harjoituspalloihin.
15 vuoden tauon jälkeen keltaiset pallot lensivät peloittavan hyvin ja suoraan. Sitten hieman puttailimme ja lähdimme pelaamaan. Mulla alkoikin hienosti sillä tein ykkösellä elämäni kuudennen birdien. Suuri oli pelkoni ja myös hämmästykseni, koska Sinikka teki perässäni sen saman eli birdien.
Tämän jälkeen tahti hieman laski, mutta tein kuitenkin elämäni seitsemännen birdien reiällä 12. Vielä reikä 14 - se pitkä - meni neljällä, joista ikävästi 3 oli puttia.
Sitten ryhtyikin vesi loiskumaan eli tuli kirjattua 8 ja pari pikku ristiä kadonneiden pallojen muistoksi. Molemmilla puolilla vesipuoliskoa kenttä siis tökki.
Otettiin sitten taksi Farrayn aukiolle. Ehdotin birdien kunniaksi muutamaa Veteraanoa, mutta perheen pään mukaan yksi olut kyllä riitti. Otin kuitenkin müncheniläisen.
Tiistaiaamulla olikin sitten viimeiset petankit Puerton kentällä. 17 pelaajaa. Viimeisen matsin hävisin musertavasti 1-13. Ensi kauteen on vielä aikaa, joten harjoitella ehtii.
Kiitoksia kaikille ja lokakuussa uudet kujeet
toivoo Anttila