Venepetankkia 31.12.2017

Parin viikon flunssajakson jälkeen jaksoin viimein sunnuntaina vuoden viimeisenä päivänä lähteä taas rautapalloa heittelemään. 

 

Meitä oli 4 herraa klo 12.00 veneiden välissä. Sovimme, että pelataan kerran 21 saakka. Lähin kuula 3 p. toinen 2 p. ja kolmas 1 p.

Minulla oli alkuun huonoa tuuria: vaikka heitin kohtuullisesti niin muut pelurit joko siirsivät minun kuulaani tai sitten osuivat kumiseen "snadiin", joka valmistusaineestaan johtuen oli kova pomppimaan.

Tällä huonolla tuurilla peli johtavan Runen suhteen oli asettunut siihen, että olin aina 3-4 pistettä jäljessä. Loppua kohden sisuuntuneena olimme kuitenkin aivan lopulla tilanteessa minä 20, Rune 19. Minä heitin snadin ja pitkälle. Eka heittoni asettui noin 20 sentin päähän eli hyvähkö. Sitten Rune 10 sentin päähän eli pisteet yhden kuulan jälkeen Rune 22 ja minä joka siis olin toisena myös 22 pistettä. Molemmilla kuula jäljellä. En uskaltanut edes yrittää snadia, koska jos siihen osuu voi se pompata miten vain. Yritin siis toistakin kuulaa noin 20 sentin päähän ja onnistuin.

 

Runen vuoro. Jos hän onnistuisi ohittamaan jomman kumman kuulani niin voitto hänelle. Niin vain kävi, että Runen toinen kuula oli 1 sentin kauempana kuin minun huonompani. Peli päättyi siten mä 23 p  ja Rune 22 p. Eipä voi juuri tasaisemmaksi voi mennä.

Eipä ottanut Rune nokkiinsakaan vaan tuli illalla kerholle seuraamaan Pikku-Joutsenten taidetanssia.

Enpä olisi viitsinyt tästä kirjoitellakaan, mutta kun Kiiliäisen Seppo pysähtyi veneboulen katsomoon ja määräsi, että kirjoita sitten hyvä juttu.

 

Jeddy

  • Facebook Social Icon
  • Google+ Social Icon

© 2017  Suomi-Kerho Club Finlandia                Las Palmas de Gran Canaria